Työssä jaksaminen

Työn rakenteet ovat työuupumuksen hoidon unohdettu puoli

Suomessa työuupumus osana mielenterveyden ongelmia aiheuttaa eniten poissaoloja työelämästä. Ilmiö ja oireet ovat aivan varmasti tuttuja jokaiselle työterveyslääkärille. Hoitoakin työuupunut saa. Yleensä ensiapuna on uupuneen ohjaaminen työpsykologille sekä mahdollisesti masennusdiagnoosi ja siihen liittyvä lääkitys. Alkuun kirjoitetaan tyypillisesti kaksi viikkoa sairauslomaa. Joissakin tapauksissa työuupumusta aletaan hoitamaan erilaisin terapiamuodoin. Tarvittaessa järjestetään kolmikantaneuvotteluja, jossa neuvotellaan uupuneen työntekijän osittaisesta työhönpaluusta. Tottakai uupuneita työntekijöitä pitää hoitaa, mutta riittääkö se?

Ei riitä, ja väitän, että samalla ammumme itseämme työtä tekevänä kansakuntana omaan jalkaan. On väärin tuudittautua ajatukseen, jonka mukaan yksilön hoitamisella suomalainen kansantauti, työuupumus, saadaan hallintaan. Uupumuksen hoidon suurin tragedia on siinä, että työssä olevat rakenteelliset ongelmat vieritetään hoitokeinojen varjolla yksilön syyksi. Lääkityksellä, psykologikäynneillä, sairauslomilla ja terapioilla pyritään lisäämään nimen omaan sairastuneen yksilön työ- ja toimintakykyä, jotta hän pääsee takaisin työhön, eli paikkaan, jossa hän on kokenut uupumuksen.

Kokemukseni mukaan aniharva työnantaja miettii, mitkä tekijät työssä vaikuttivat uupumuksen syntymiseen. Ja jos miettiikin, ajatukset ovat usein uupunutta syyllistäviä. Helposti esimerkiksi sorrutaan ajatteluun, jossa työntekijä olisi omilla työskentelytavoillaan, ominaisuuksillaan tai toimillaan aiheuttanut uupumuksen itselleen itse. Samalla työnantaja tulee tiedostamattaan luoneeksi otolliset olosuhteet uupumuksen uusiutumiselle ja mahdollisesti vielä pahempiin työkykyongelmiin työpaikalla.

Ilmiönä työuupumus ei ole uusi, mutta laaja yhteiskunnallinen keskustelu siitä alkoi vasta vuoden 2020 alussa. Tästä syystä on ymmärrettävää, että ongelmaa ei vielä osata hoitaa kokonaisvaltaisesti. Kokonaisvaltainen ongelman hoitaminen vaatii myös työn rakenteiden ja kuormituksen huomioimista, ja tämä ei tapahdu missään muualla kuin työkykyjohtamisen kentällä. Tämä kenttä tarkoittaa juuri sinun työpaikkasi esihenkilötyötä, työsuojeluorganisaatiota ja organisaatiokulttuuria. Työuupumus on seurausta pitkäkestoisesta, palautumattomasta stressistä, ja nämä kuormitustekijät eivät kumpua yksilöstä, vaan ympäristöstä ja valitettavan usein työstä ja sen rakenteista.

Nyt on aika tuoda suunnitelmallisuus työuupumuksen hoitoon myös työn rakenteiden puolelle – siten, kuin se on tähän saakka ollut osa yksilön hoitamista. Työkykyjohtamiseen pitää tuoda suunnitelmallisuutta, ja sen tulee poikkileikata koko organisaatiorakenne organisaatiokulttuuria myöten. Työnantajan ei tarvitse alkaa terapeutiksi, mutta työn perusasiat täytyy saada kuntoon. Kun työn rakenteiden tontti hoidetaan hyvin kuntoon, pystytään jatkossa välttymään yksilön hoitotarpeelta. Jos työn kuormitustekijät ovat kunnossa, yksilöä ei tarvitse hoitaa, sillä työssä ei uuvuta.

Valpas perustettiin, jotta tähän tarpeeseen voitaisiin vastata. Yksilöön keskittyviä hoitomuotoja on ollut olemassa jo ennen kuin työuupumus nousi suomalaiseksi kansantaudiksi. Sen sijaan työn rakenteiden suhteen työsarkaa on vielä olemassa. Ota yhteyttä, ja otetaan uupumus yhdessä hallintaan.

joni hyttinen

Joni Hyttinen
Toimitusjohtaja, uupumusjohtamisen valmentaja
+358 50 322 7917
joni.hyttinen@valpasconsulting.fi

Similar Posts